*

Hannun kalahavainnot

Miksi kalastan katiskalla?

  • Särjestä tehdyt kalapuikot. Ainesosat: särkifileet, oliiviöljy, suola, sokeri, valkosipuli, tilli sekä sitruunamehu.
    Särjestä tehdyt kalapuikot. Ainesosat: särkifileet, oliiviöljy, suola, sokeri, valkosipuli, tilli sekä sitruunamehu.

Opiskelen kalataloutta Koulutuskeskus Salpauksessa, Asikkalassa. Siellä olen monien asioiden ohessa oppinut useita eri kalastusmenetelmiä. Kaikista menetelmistä katiskakalastus on kuitenkin säilyttänyt paikkansa ykkösenä.

Olen alun perin kotoisin Pohjois-Karjalan maaseudulta, jossa lapsena nostettiin keväisin haukea, ahventa ja särkeä. Isä kalasti isolla katiskalla ja minä perässä pienellä, melkein mikroaaltouunin kokoisella. Saalista siihenkin kuitenkin ui. Sen jälkeen olen ollut koukussa, vai pitäisikö sanoa katiskassa, katiskakalastukseen.

Paras on se hetki kun alat nostaessa hahmottaa katiskan sisältöä ja koitat arvata mikä siellä tällä kertaa jyskää. Muita katiskan etuja on kalojen helppo vapautus ja ruuan saanti lähes joka reissulla.

Viime vuosina on alkanut tehdä mieli vesille kovenevissa määrin, mutta muun muassa kerrostaloasuminen on luonut omat haasteensa tähän hommaan. Ongelmiin on kuitenkin löytynyt ratkaisuja pikkuhiljaa. Esimerkiksi Ufo-katiska on helppo koota, menee pakattuna pieneen tilaan ja kalastaakin hyvin.

Varsinkin särjen käyttö ravinnoksi on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa ja ilokseni olen huomannut, että yleinen kiinnostus särkiä ja muita kotimaisia järvikaloja kohtaan on lisääntynyt. Meillä on järvet täynnä eettistä lähiruokaa, jonka kalastaminen on kestävällä pohjalla. Kassilohelle löytyy siis vaihtoehtoja lähempääkin.

Kalastan tänä vuonna Tampereen seudulla käyttäen neljää eri katiskaa. Saalispäiväkirjasta löytyy tähän mennessä särkeä, matikkaa, ahventa ja haukea. Kuhan saanti katiskalla on haastavaa, mutta tavoitteena sellainenkin merkintä vielä saada. Pyrin jatkossa kirjoittamaan miten erilaisten paikkojen ”laivanupotus” tuottaa tulosta eri kausina.

Haaveena olisi, että kalastuksesta ja kalanjalostuksesta saisi jossain vaiheessa myös osa-aikaisen ammatin, mutta ensin täytyy löytää parhaat kala-apajat ja jalostusmenetelmät. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kotimainen kala on hyvää. Hienoa, että koulutetaan alalle. Syömme lähes päivittäin silakkaa. Sen ostamme S-marketista. Kalastaja on Vento Aalto, Pyhämaalta. Suutarinlohta purkissa uusien perunoiden tai vanhempienkin kanssa, hyvää.
Tällaista Suomi tarvitsee lisää. Särjistäkin tulee varmsti oivallisia purkkiherkkujakin ehkä samantapaisia kuin sardiineista, ehkä. Sardiinipasta on nimittäin myös meidän herkkua.
Toki kalaststamme myös. Tuli aikamoinen ahvensaalis aiemmin keväällä. Tein ahvenkukkoa ja keittoa. Katiskalla nekin kalat tulivat. Verkotkin on välillä käytössä.

Käyttäjän HannuHuotarinen kuva
Hannu Huotarinen

Hei, kiitos kommentista. Tuota sardiinipastaa täytyykin soveltaa, kiitos :)

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Minäkin päädyin katiskakalastajaksi. Keväällä kahdella perättäisellä toukokuun lopun jigausreissulla saimme kolme katiskaa. Kaksi oli ollut vedessä vuosia ja limaisia ja risoja, mutta kolmas tai itse asiassa toinen oli täynnä kalaa, mm 9 kutematonta koirasmadetta.

Oli jäänyt joltain lauhtuneen talven suliin. Katiska lienee niin huoleton pyydys, että sen myös unohtaa korjata helposti. Muuten ihan sympaattinen passiivipyydys, jos verrataan vaikka järjettömiin verkkojatavaatimuksiin kansalaisoikeutena.

Käyttäjän HannuHuotarinen kuva
Hannu Huotarinen

Oho. Meitä on ilmeisesti moneen junaan. En kyllä itsekään tajua mitä järkeä on esimerkiksi joissakin 5 euron pilipali-kalaverkoissa. Ne vain madaltaa kynnystä jättää pyydys johonkin lojumaan, varsinkin kun sotkeutuvatkin helpommin. Tärkeintä olisi toimia vastuullisesti riippumatta välineestä.
Kiitos kommentista

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Kylläpä lämmitti mieltä tämä avaus. Nosti poikavuodet mieleen kun naapurin paappa opetti ja itse katiskat rakenneltiin. Kesällä ruuhella koettiin ja talvisaikaan pidetiin jokisulassa, jään päältä operoitiin. Vain yhden kerran pulahdin sukkeluksiin hyiseen veteen.
Nyt vanhempana mökkivesillä taas pari katiskaa pyynnissä, hyvin ovat kalassa pitäneet. Ja jos liiaksi on kaloja pyydykseen eksynyt niin eikun takaisin uimaan vahingoittumattomina toisin kuin catch and release kalanrääkkäyksessä.

Käyttäjän HannuHuotarinen kuva
Hannu Huotarinen

Mukava kuulla että lämmitti, kiitos!

Tuo on kyllä katiskakalastuksen etuna. Muistaa vain käydä katsomassa pyydykset tarpeeksi usein, varsinkin nyt kun vedet lämpeää.

Olisi jatkossa kiva lukea enemmänkin ihmisten vanhoja tarinoita ja niksejä aiheeseen liittyen :)

Seppo Hildén

Lapsuudessa isän kanssa käytiin aina katiskoilla. Minä jouduin/sain aina soutaa venettä. Joskus 12-vuotiaana sain tehdä isän ohjeiden mukaan itsekin ison katiskan.

Katiskat piti käydä kokemassa vähintään joka toinen päivä ettei isot hauet kerinneet syödä pienempiä kaloja suihinsa. Tätäkin tapahtui usein.

Hauensyöntikiintiö tuli täyteen lapsuudessa.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset